Dodiin, nythen sen aloitin. Nimittäin bloggauksen. Miksi? Nykyinen elämäntilanteeni tuo minulle liikaa ajatuksia päähän joita haluan purkaa ja joihin haluan kommentteja. That's why.

Olen 17-vuotias, lukiossa, asun pienellä paikkakunnalla ja elämäni on pienessä pyörteessä.
Parhaana pitämäni kaveri on muuttamassa pois. Hän muuttaa parhaan kaverinsa luokse. Hän on ollut minulle se tuki ja turva, lähes ainoa ystäväni. Nyt hän hylkää minut.

Kun sain kuulla hänen suunitelmistaan, otin yhteyttä erääseen lukioon toisella paikkakunnalla. En halunnut jäädä yksin paikkaan, jossa en pysty luomaan uusia sosiaallisia suhteita. Lukion rehtori oli ottamassa minua vastaan, mutta vanhempani eivät suostuneet paikkakunnan ja lukion vaihtoon. Jään siis tänne, omalle pienelle paikkakunnalleni.

Myönnän, että päätös oli nopea, reagointia siihen että olin jäämässä yksin. Mutta se, että en koe pärjääväni nykyisellä paikkakunnallani ajoi minut tekooni. Mutta se ei onnistunut. Laitoin kyllä aika angstisen viestin sille lukion rehtorille :D Tuli sellanen "i tell how i really feel"-vuodatus. Oli tosi vaikeeta laittaa sille rehtorille, et kiitos mahdollisuudesta, mutta porukat eivät tykänneet ideastani. Onneksi tuli viestiä, että kyllä se lukion vaihtaminen myöhemminkin onnistuu. Yritän vielä myöhemmin puhua äitini kanssa asiasta. Isäni on munapää, sen kanssa ei voi keskustella.

Itkin kun en saanut vaihtaa lukiota. Siis voisinhan mä tapella vanhempieni kanssa lisää, mutta en oo sellanen ihminen. Kai mulla on päässä vikaa, kun annan niin helposti periksi. Mutta mä vaan turruin siihen itkemiseen, ja annoin periksi. Aattelin "kai mä pärjään, onhan mulla täällä 2 ei-niin-hyvää kamua, joiden kanssa mä voin olla". Täytyy nyt katsoa miten pärjään. Kaverini on menossa tiistaina pääsykokeisiin. Ei se oo edes varmaa pääseekö se sinne. Mutta mä arvelen ihan helvetin vahvasti, et kyllä se pääsee. En usko, että lukion vaihtaminen on niin vaikee juttu, kunhan vaan menee paikalle ja sanoo, että tahtoo ja antaa siihen hyvät syyt, niin kyllä pääsee. Etenkin kesken vuoden.

On muuten jännä, että vaikka äsken mielessä pyöri vaikka mitä syvällisiä ajatuksia, niin nytten kun niitä pitäisi kirjoittaa, niin ei tule mitään mieleen :D

Jatkuu huomen.

"Kyylään ja kyttään
luen kommenttisi
teknologia, edistys
ei rauhaa sinulle
ei yksityisyyttä, ei mitään omaa
kaikki löydettävissä ja luettavissa
Sosiaallinen elämäsi selvitettävissä"