Ruotsin vihkoon kirjoitettuja angsti runoja:
--------------
Sä kirjotat sun lyriikoitas
mutta saatko sä sanottua mitään?
------------------
Sanat kauniit
mutta kuolettavat
kuin luoti
henkisesti raiskaavat
viiltävät mieltä
tappavat tajunnan
Kiertoilmaisut kuin myrkky
huumaavat ensin,
aiheuttavat vahinkoa vasta jälkikäteen
kun sanat on vatvottu ja analysoitu
oikeaa merkitystä keksimättä.
------------------
Et tykkää kertoa
enkä minä kysellä.
----------------
Sä jätät mut huomioimatta.
Sä mut vielä menetät.
-------------------
Minulla ei ole voimaa vastustaa sinua
minulla ei ole mahdollisuutta haastaa sinua
minulla ei ole niitä hyviä ominaisuuksia,
jotka sinä omistat.

En tiedä miten voisin voittaa sinut.
Olet kaunis, hyvä.
Minä itseni
surkea, mitätön.

Naiivit haaveet mielessäni
Pilvilinnojen prinsessa
vaarassa pudota
harha-askel
Ei siipiä
Pudotus
Sattuu koskee
En pysty nousemaan
Minut on tuhottu
Maailmani hajoitettu
Mieleni sirpaleina
En pärjää
Tahdonko edes pärjätä?

Huomioi olotilani
Huomaa synkeät ajatukseni
ja minua ympäröivä mustuus
On pimeää etkä näe
On meluisaa etkä kuule
Koe mielipahani
Tunne maailmani avaruus

Ei ovea ulos.
------------------
Let's die together
Let's leave this shit
Let's think nothing
We not gonna meet in after life
We don't believe to it
----------------
Sä osaat vedellä oikeista langoista
kun minä taas sekoan lankoihini
Tulen huomatukse, niin kuin tekoni
Sä osaat vedellä oikeista langoista
-----------------
En itke
en näytä tunteitani
vaan piilotan ne
suljen nauramalla lukkojen taakse
En osaa itkeä
Annan tunteideni kerääntyä
En käsittele niitä yksitellen
vaan odotan kunnon räjähdystä

Olenko hajalla?
Kädet vapisevat
Mieli siirtyy käytännöllisempiin ajatuksiin
taustalla pohdin, mitä kävi
Olin nähnyt sen tulevan
odotin vain oikeaa hetkeä
Loin tilanteen ja annoin sinun kertoa
Sen minkä me molemmat jo tiesimme

Mistä se valo tulee?
Miksi jatkan hymyilemistä
Miksi en anna sen satuttaa
Koska en osaa muuttaa itseäni
Tarvitsen siihen aikaa
-------------------
MÄ EN OSAA HAJOTA
En osaa antaa tunteille valtaa
Antaa niiden lyödä yli.
---------------------
Jaan mielipiteitä
omaani ja sinun
-------------
Et tajua kuinka syvälle mä sut päästin
sä käänsit selkäsi sille kaikelle
et tajunnu, kuinka paljon vaivaa mä näin
kuinka paljon se multa vaati
kuinka sä olit se, jolle mä olen uskaltanut tehdä sen
ensimmäisenä, ainoana

Sä nostit muurin itselles
kun mä taas tulin valkoisessa mekossa
ilman aseita, fyysisiä, henkisenä vain avoimuuteni
sä huusit kumoon mun antaumiseni asiani eteen
muuries suojasra, paikasta turvallisesta
ja mä astuin sun miinoihis
ei mulla ollut edes kenkiä suojaamassa jalkoja